Veli-Matti Karinkannan tuomariraportti universiadeista
Tuomariraportti Universiadeista, Belgrad, Serbia, 5.-12.7.2009
Yliopisto/opiskelijoiden olympialaisiin oli kokoontunut 15 lajiin 10 000 osallistujaa, valmentajat ja huoltajat mukaan luettuna. Judossa mitaleista kamppaili 474 urheilijaa. Kisajärjestelyt olivat mittavat. Kilpailijat, valmentajat ja huoltajat asuivat 10000 asukasta vetävässä kisakylässä. Tuomarit oli sijoitettu suurkisojen tapaan etäälle kisakylästä. Itse asiassa tuomareilla ei ollut edes pääsyä kisakylään. Urheilijoiden annettiin siis valmistautua koitoksiinsa rauhassa. Kisabussit ajoivat noin 15 minuutin valein suorituspaikkojen välillä kymmenellä reitillä ja kisabusseille oli varattu omat kaistansa Belgradin ruuhkaiseen liikenteeseen. Turvallisuudesta vastasivat Belgradin omat ja muista kunnista kyyditetyt lukuisat poliisit. Heitä oli aina kymmeniä näkyvillä liikennereittien varsilla ja kisapaikkojen ympärillä.
Judon osalta tapahtuma alkoi maanantaina illalla tuomaripalaverilla. EJUn komissaareista paikalla oli saksalainen Bernd Achilles, joka lupasi yksin vahtia neljää tatamia ja valita parhaat tuomarit finaaleihin. Tuomareita oli paikalla 37 kpl ympäri maailman. Maanosista ainoastaan Etelämanner ja Australia&Oseania eivät olleet lähettäneet tuomaria kisoihin. Tuomaripalaverin pääkohdat olivat seuraavat: 1) Rajalla pitää odottaa ennen minkään merkin näyttämistä, 2) Varoituksia pitää antaa vähemmän, mutta oikeaan aikaan, 3) Housuista ei saa ottaa kiinni, ellei tori ole tullut sisälle hyökkäykseen, 4) Judogin koon suhteen vastuu on ottelijalla. Mikäli tämä tulee tatamille liian pienessä puvussa, voi tuomari julistaa tälle hansoku-maken. Paras on kuitenkin pyytää ottelijaa vaihtamaan puku ennen tatamille tuloa., 5) Tuomareille halutaan antaa rauha tehdä työtään, siksi valmentajan pitää istua tuolillaan, joka on sijoitettu kahden metrin päähän tat
amin reunasta. Mikäli valmentaja nousee seisomaan ja pyrkii ohjailemaan tuomaria vaikkapa käsimerkkejä näyttämällä, pitää tuomarin ensin varoittaa tätä ja toisella kertaa ottaa yhteyttä tuomaritarkkailijaan, jonka jälkeen valmentaja passitetaan katsomoon.
Ottelut alkoivat tiistaina raskaimmista painoluokista. Varmuuden vuoksi hallille mentiin jo 1h 45 min ennen otteluiden alkua, kuten kaikkina muinakin aamuina. Mielestäni tämä oli täysin turhaa ajanhukkaa. 30 minuuttiakin olisi riittänyt. Ennen kisaa asetin itselleni tavoitteeksi taas tutut: itseen luottamisen, sopivan välimatkan, rauhallisen mutta aktiivisen olemuksen säilyttämisen. Maanantai sujuikin hyvin ja mielestäni onnistuin hyvin. Toki finaaleihin ei suomalaista tuomaripanosta tarvittu.
Keskiviikon aamupalaverissa muistutettiin lahjeotteesta rankaisemisesta. Tuomitseminen alkoi painajaismaisesti. Ollessani kulmassa julisti mattotuomari osae-komin ura-gatamen kaltaisesta tilanteesta silla erotuksella, että alla oleva oli mahallaan ja hallitsi jalallaan ja kädellään tuota selällään makaavaa ukea. Kesti aikansa kun uke sai rimpuiltua itsensä pois otteesta. Pisteitä ei tilanteesta tullut. Ottelun jälkeen Achilles tuli moittimaan meitä kulmia kyvyttömyydestä auttaa mattotuomaria. Ura-gatame ei ole sidonta. Yritin kertoa, ettemme tulkinneet tilannetta siten, vaan toisin, mutta hän ei suostunut kuuntelemaan selitystämme. Paha virhe siis ja heti ekassa ottelussa. Iltapäivän otteluihin lisäsi jännitystä ukonilmasta johtunut sähkökatkos, joka pimensi kesken otteluiden hallin valot. Ottelijat seisoivat tatamilla toisiaan tuijottaen noin 10 minuuttia, kunnes hallin valot alkoivat pikkuhiljaa luoda valoaan tatameille, jolloin otteluita päästiin ta
as jatkamaan. Toinen mielenkiintoinen tilanne koettiin iltapäivän viimeisessä alkuottelussa. Ranskalaisen ottelijan silmäkulma aukesi pahasti ja verta roiskui tatamille reippaanlaisesti. Kiinalaistuomari pyysi matolle lääkärin, joka ryhtyi paikkaamaan ottelijaa. Koska verta tuli niin reilusti, tuli paikalle myös toinen auttaja. Loppujen lopuksi ottelija talutettiin tatamin reunalle penkille, jossa pää paketoitiin täydellisesti. Koska maton puhdistajia ei kuulunut, kaivoi tuomari taskustaan nenäliinapaketin ja alkoi liinoilla puhdistaa tatamia, mutta kuten tiedetään, ei nenäliinan imukyky riitä veren imemiseksi, joten matolle jäi reiluja veriläikkiä. Ottelua jatkettiin ja se saatiin lopulta päätökseen. Matto siivottiin paremmin maton tyhjennyttyä. Finaaleihin ei ollut tänäänkään asiaa.
Torstain palaverin pääasiaksi nousi tuo verenvuototapaus. Ensinnäkin ottelija pitää paikata tatamilla vain yhden lääkärin voimin. Toisekseen tuomari ei saa puhdistaa mattoa veritautien tarttumisen suhteen. Kolmanneksi matto pitää putsata heti oikeilla aiheilla, jottei verijäämiä jaa tatamille. Toinen asia, josta mainittiin, oli Yuko. Aasialaisilla tuomareilla oli kuulemma ollut tapana julistaa yuko voimakkaista ennen kokan arvoisista alastuloista. Achilles totesi, ettei näin ole. IJFn koulutus-dvd:lla on kuulemma asia selvitetty niin hyvin, ettei asiaa pidä kyseenalaistaa. Tämä tarkkailijan jämäkkä linjanveto kokan ja yukon suhteen aiheutti puhinaa Aasian blokissa. Tuomaroinnit sujuivat entiseen malliin. Finaaleissa sain tuomita 73 kg pronssiottelun, jossa kulmat herättelivät minua kerran shidosta. Ottelun ratkaisevan shidon annoin blokkaavasta asennosta.
Perjantaina palaverissa muistuteltiin edelleenkin lahjeotteesta varoittamisesta. Lisäksi painotettiin varoituksien linjan ja aikavälien jatkuvuudesta. Ei ole oikein, että Golden scorella annetaan varoitus helpommin kuin varsinaisella otteluajalla. Linjan on oltava tiukka heti alusta lähtien. Hanteita oli myös tullut kuulemma liikaa. Vieläpä osa oli tullut 2-1 tuloksella. Tarkkailijan mielestä se näyttää rumalta. Omasta mielestäni 2-1 tulos puolestaan vain kertoo ottelun tasaisuudesta. Päivä meni muuten hyvin, mutta viimeisessä ottelussa tapahtui rajalla seoi-nage - ura-nage -hässäkkä. Valkoinen teki seoi-nagea, johon sininen vastasi ura-nagella. Mattotuomari julisti tilanteesta w-arin, joka merkittiin siniselle. Valkoisen puolen kannattajat puolestaan nostivat mekkalan valkoisen pisteiden puolesta. Koska halusin itsekin keskustella tilanteesta, nousin pystyyn, jonka seurauksena pidettiin neuvottelu ja pistetaulu jätettiin ennalleen. Ottelun jälkeen itäval
talais- A/tuomari kertoi, ettei ikinä pidä nousta pystyyn, mikäli ei ole tilanteesta 100 % varma. Pystyyn nouseminen asettaa nimittäin kolmikon yhtenäisyyden vaakalaudalle ja näyttää silta, että yleisö pystyy vaikuttamaan tuomariin. Niinhän minulle kävi. Olisi vain pitänyt istua kulmassa kuin tatti, koska toinen kulma tyytyi tilanteeseen. Loppujenlopuksi olin 48 kg pronssiottelussa kulmassa.
Lauantain ja judon osuuden päättävässä päivässä oli ohjelmassa joukkuekilpailu. 22 mies/- ja 21 naisjoukkuetta kamppaili kisojen joukkuemestaruudesta. Suurimmaksi haasteeksi tuli alkurituaalin ohjaaminen. Itsellänikin tuo tuotti hankaluuksia, koska joukkuekisan ohjaamista tapahtuu vain kerran vuodessa ja silloinkin yleensä tarkkailijan tehtävässä. Osalle joukkueistakin kumarrukset ja niiden suunnat olivat hepreaa. Parhaimmillaan (pahimmillaan) joukkueet kumarsivat kolme kertaa alussa ja lopussa, ensin toisilleen, sitten josekille ja vielä lopuksi toisilleen. Oikeasti kumarruksia tulee vain kaksi, josekille ja toisilleen. Omalla kohdallani sekaannuksia aiheutti seuraavanlainen tilanne. Ottelun lopussa voitot olivat tasan. Kysyin molemmilta kulmilta, kumpi voitti ottelun. Tuo itavaltalaistuomari sanoi, että ottelu on hiki-vake piste-erosta huolimatta, niin heillä Itävallassa kuulemma aina tehdään. Pisteillä voittanut siirtyy vain sitten eteenpäin kaaviossa.
Toinen epävarmoja otteita koko viikon osoittanut B-tuomari puolestaan sanoi, että paremmat pisteet saanut pitää julistaa voittajaksi. Julistin hiki-waken. Ottelijat tyytyivät tähän, kumarsivat ja siirtyivät tatamilta pois. Tässä vaiheessa toimitsijapöydältä vinkattiin, että pisteillä voittanut joukkue pitää julistaa voittajaksi, No, komensin joukkueet takaisin ja julistin voittajan. Matolta poistuttuamme sain taas ohjeita itävaltalaiselta. Hänen mukaansa meidän olisi pitänyt poistua matolta hiki-waken jälkeen, vaikka julistus olisi ollut väärin. Niin olisi kuulemma selvitty hässäkälta ja tilanne olisi näyttänyt hyvältä.
Viisi päivää judotuomarointia oli siis takana. Runsaasti rutiinia tuli taas lisää ja ennen kaikkea ensimmäinen kokemus suuresta arvokisasta. Kiitän Tampereen judoa ja Lounais-Suomen aluetta tämän mieleenpainuvan ja kasvattavan kokemuksen mahdollistaneesta taloudellisesta tuesta.
Veli-Matti Karinkanta
Kansainvälinen B-tuomari
Tampereen judo
|
